Kiinnostavat asiat
Haluaisin harrastaa retkeilyä, vaellusta, lintujen bongaamista ja puiden halailua. Mutta tosiasia kuitenkin on, että olen city-ihminen. Paikka ilman juoksevaa vettä, sähköä tai puhelinlinjaa on suuri kauhistus. Eli oikeasti harrastan tietokoneen mielipuolista naputusta, musiikin kuuntelua, ja jos kuu on oikeassa asennossa, urheilua kuntosalilla.
Tietokone
Tietokone on hassu vekotin. Tietokonehan kehitettiin alunperin laskukoneeksi, tarkoituksena taisi olla koodin murtaminen toisen maailmansodan aikaan. Siis ihan oma hatusta veistetty teoria tässä. Sittemmin henkilökohtaisten tietokoneiden hinnan laskettua niinikään kukkarolle sopivalle tasolle, yhä useammat perheet ovat hankkineen beigen hurisevan lootan jonkin huoneen nurkkaan. Kun WWW selaimet pilasivat internetin, kotikoneen tarkoituksena on ollut useammin 'surffaus' ja sähköposti. Tietokoneita ei enään myydä ratkaisuna ruokareseptien tallentamiseen :)
Entäs sitten?
Omaan kotiini saapui ihka ensimmäinen 368 mikro jo vuonna 1990. Huiman 25MHz kellotaajuuden siivittävänä tuo kone oli numeronmurskaukseen aimo epeli. Mutta pelejähän minä tuolla pelasin. Commander Keen ja Tetris. Mutta pelaaminen ei ollut loppujenlopuksi niin palkitsevaa kuin kuvittelin. Ohjelmoimaan olisi pitänyt päästä, vaan eipä MS-DOS käyttiksessä ollut kääntäjää. Töissä minua hemmoteltiin C kääntäjällä ja InfoBasicilla, jotka siis löytyivät ihka oikeasta minitietokoneesta, AIX käyttöjärjestelmällä. Aloin siis etsimään unix varianttia joka sopisi omaan koneeseeni. Minix oli ainoa jonka löysin - ökymaksullinen mutta pienikokoinen. Vaati vain kaksi korppua toimiakseen. Jostain syystä en kuitenkaan hankkinut tuota, vaan jatkoin etsimistä...
Pelastus saapui?
Joskus vuonna 1991 satuin lukemaan jostain uutisryhmästä postin jossa joku hörhö ilmoitti tehneensä moniajavan käyttöjärjestelmän, ja halusi ihmisten testaavan tuota. Taisi olla linux niminen, versio numero 0.10. Ei kauaa mennyt kun sain tuon käynnistettyä korpulta, ja minua tervehti kaunis komentokehoite
#
Raivasin linuxille 20MB tilaa valtavalta 40MB kiintolevyltäni ja 'asensin' linuxin luomalleni partitiolle. Siitä se sitten alkoi..
Musiikki
Jos on syntynyt 70 luvulla, tietää kuinka ankeita aikoja suomessakin on elelty. Televisio-ohjelmissa mainittiin erikseen josko lähetys oli värillinen; lähetys alkoi iltapäivällä ja päättyi aina hyvissä ajoin maamme lauluun. Radiokanavia oli kaksi; yleisradio ja rinnakkainen. Populaarimusiikkia tarjosi tunnin kestävä rock radio, joka esitettiin kerran viikossa. Voi tietysti olla että keski-iän dementia vaikuttaa muistoihini, mutta noin sen muistan.
Entäs sitten?
Tarjonnasta huolimatta onnistuin bongaamaan ensimmäisen suosikkiyhtyeeni jo yläasteella ollessani. R.E.M. oli rockradion haastattelussa, ja tuotahan oli pakko saada kuunneltua lisää. Eli ensimmäinen LP levyni (sellainen iso musta kiekko) on siis R.E.M. Murmur, jota nopeasti seurasi R.E.M. Reckoning. Levysoittimesta kului neula puhki noita pyöritellessä, myös äänet muuttuivat pehmeämmiksi ja naps-napsahdukset lisääntyivät. Jotain oli siis tehtävä.
Pelastus saapui?
Kate Bush. En muista miten törmäsin kyseiseen artistiin, mutta vaikutus oli dramaattinen ja kauaskestoinen. Myös kukkaron kannalta, koska pakkohan minun oli omistaa kaikki levynsä. Selvennyksen vuoksi mainittakoon, että nyt CD aikakaudella omistan myös kaikki CD levynsä. Siis ikäänkuin tuplat. Ja videot. Ja taitaa kaapissa olla joku hassu kirjakin.
Kun korvani taas avautuivat muulle musiikille, tyylisuuntani pysyi kuitenkin kutakuinkin ennallaan. Määrittelin tyylin taannoin 'Nainen ja piano', nyttemmin piano ei ole välttämätön. Kate Bushin seuraaja oli luonnollisesti Tori Amos. Mutta peli oli jo menetetty. Musiikkiteollisuus sai minun markkani ja euroni, nyt kirjahyllyssä on enemmän CD levyjä kuin kirjoja..
Kuntosali
Kuntosaliharrastukseni alkoi oikeastaan isoveljeni esimerkistä. Kun peruskoulun jälkeen muutin Poriin päästäkseni Porin Lyseon Lukioon, vapaa-ajan ongelma piti ratkaista jotenkin. Eli ei kun veljen kanssa salille, perusliikkeet haltuun ja treeniohjelma taskuun. Maljan kuntosali, sittemmin Muscle Factory tuli tutuksi, tuonne kirmasin aluksi autokyydillä, sitten mopolla, ja lopuksi omalla autolla.
Kun lukio loppui, loppui harrastuskin. Aikaa ei ollut, eikä mielenkiintoa.
Entäs sitten?
No haittaahan liikkumattomuudesta ei paljoa ole, mutta huolestuttaa se jos portaissa hengästyy. Ja kuntosaliharrastus on kuin tupakointi - jos on kerran aloittanut, on vaikea lopettaa. Tai ainakin se on aina mielessä.
Pelastus saapui?
2000-luvun kuntoilubuumi aktivoi taas liikkumaan. Tylsän painojenkilistyksen rinnalle on tullut aerobisia, ohjattuja liikuntamuotoja. Body Pump muutamia mainitakseni. On vaikea uskoa kuinka kipeäksi lihakset tulevat vaikka on heilutellut säälittävän pieniä painoja tunnin verran. Kun vain akuutti vapaa-ajan puute lakkaa, pääsee keskittymään tähänkin harrasteeseen paremmin.